Kuva: Wallpaperflare.com
Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen on ollut urallaan monessa mukana. Maailmanmestarivalmentaja oli Suomen maajoukkueen peräsimessä vuonna 2010 järjestetyissä Vancouverin olympialaisissa. Mies uskoo kehittyneensä 12 vuoden aikana paljon, sekä olevansa tällä kertaa valmiimpi käsittelemään pelaajia olympiarupeaman aikana.
Kun Jukka Jalonen oli Leijonien puikoissa Vancouverin olympialaisissa, jalkeilla oli todella rutinoitunut ja kokenut joukkue. Jalonen oli vielä suhteellisen tuntematon valmentaja suurelle osalle pelaajista, eikä näkemyseroilta vältytty. Mies kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa, minkälaisia haasteita hän koki Leijonien kokeneemman kaartin osalta.
– Joukkueessa oli kokeneita huippupelaajia. Vanhemman ihmisen ei ole helppoa alkaa muuttaa asioita, jos tiettyjä asioita vähän fiksaillaan ja tehdään eri tavalla, kuin mihin on totuttu joka päivä. Varsinkin jos peli ei toimi, eikä tule välttämättä tehoja odotetulla tavalla. Silloin sormi osoittaa helposti jotain muuta, kuin itseään.
– Ne olivat inhimillisiä ja ymmärrettäviä juttuja. Olin vielä kokematon valmentaja ja pelaajat olivat kokeneita. He halusivat toimia omalla tavallansa, mutta tieto ei kulkenut riittävän hyvin suuntaan ja toiseen.
Jalonen kertoi katsoneensa jälkikäteen turnauksen otteluita ja tutkineensa pelitavallisia yksityiskohtia.
– Voi sanoa ettemme pelanneet mitenkään erityisen eurooppalaisesti. Kaukalo asettaa omat vaatimuksensa siihen miten pelataan. Toki siellä oli tiettyjä juttuja, jotka olivat erilaisia, kuin mihin jotkut pelaajat olivat tottuneet.
Jalosen tapa puuttua otteluiden jälkeen pelaajien henkilökohtaisiin suorituksiin ei miellyttänyt kaikkia
– Turnauksen aikana analysoimme ihan normaalisti hävityn pelin, kuten olen tehnyt sen jälkeenkin. Ehkä se oli joillekin pelaajille outoa, kun asioihin puututtiin ja niitä korjailtiin. Sitä kautta nousi henkilöitä esiin, koska ei tuollaisia juttuja voi anonyymisti esittää, vaan ne pitää osoittaa, että asioita voidaan korjata.
– Joku otti ehkä siitä herneen nokkaan, koska olin nuori valmentaja, eivätkä pelaajat tunteneet minua, enkä minä heitä. Mutta en oikein osaa valmentaa muulla tavalla. Jos on jotain korjattavaa, niin sitten se korjataan. Jos hävitään peli, niin asioita korjataan sen jälkeen. Se kuuluu ihan normaaliin turnausprosessiin.
USA:ta vastaan koetun karmivan 6-1 välierätappion jälkeen Leijonissa kiehui.
– Kun välierä meni perseelleen, sen jälkeen kaikki ihan normaalitkin asiat nousivat pinnalle ja niistä tuli vähän liian isoja. Harva ihminen menee peilin eteen ensimmäisenä, kun homma ei kulje. Syitä etsitään usein muualta. Yleensä vika on jossain muualla.
Joukkue kuitenkin kokosi itsensä ja kaatoi pronssiottelussa Slovakian maalein 5-3, joten kotiintuomisina oli vaikeuksien jälkeen olympiamitalit.
Tärkeää oppia mukaan Vancouverista
– Opin sen, että kannattaa pysyä vielä paremmin tietoisena pelaajien ajatuksista ja näkemyksistä. Se, että huomioiko niitä on eriasia, mutta ne pitää tietää. Ettei turnauksen jälkeen tule yllätyksenä, että ’’ai te funtsitte tuolla tavalla’’. Pitää kunnioittaa pelaajien ajatuksia, Jalonen kertoo.
– Pyrimme Vancouverissakin korostamaan pelaajille, että olkaa avoimia ja kertokaa, jos joku homma ei toimi tarpeeksi hyvin. Ehkä sieltä ei tullut sellaista viestiä meille tai sitten me emme kuunnelleet. Jonkinlainen kommunikointiin liittyvä juttu siinä oli. Olen mielestäni tässä asiassa parempi valmentaja, kuin sillä hetkellä.
Pekingin olympialaisiin lähdettäessä Jalonen on jo meritoitunut valmentaja, jota pelaajat kunnioittavat.
– Kokemus vaikuttaa. Toki nyt on yhtä haastava tilanne, kuin Vancouverissa, mutta henkilökohtaisesti on helpompi valmistautua ja suhtautua tähän turnaukseen, kun tiedän mihin olen menossa ja tunnen pelaajat vähän paremmin.
Kommentoi aihetta...