Marko Anttila kertoo, että joutui pohtimaan, onko hänellä vielä riittävästi nälkää ja virtaa maajoukkueeseen – mutta ei lopulta pystynyt vastustamaan kotikisojen kutsua. Se on Suomen onni, sillä Anttila onnistu Leijonissa nousemaan kerta kerran jälkeen esiin silloin, kun joukkue sitä eniten tarvitsee.
Marko Anttila on voittanut maajoukkueessa kaiken mahdollisen. Lempääläläinen on jo ennen tätä kevättä kaksinkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja. Yhdelläkään suomalaisella jääkiekkoilijalla ei ole enempää kultamitaleita aikuisten arvokisoista.
Siitä huolimatta kisojen aikana 38-vuotta täyttävä Anttila jaksaa edelleen tehdä pyyteetöntä työtä Leijonien nelosketjussa ja on maajoukkueen käytettävissä lähes poikkeuksetta, olivat leiritykset kuinka pitkiä tahansa. Kulttipelaajaksi noussut laituri kuitenkin myöntää, että joutui päättyneen kauden aikana miettimään, onko hänellä vielä riittävästi nälkää lähteä Leijonien matkaan.
– Syksyllä mietin, että lähdenkö vielä taistelemaan paikasta, ja silloin kirkasti ajatus siitä, että haluan olla mukana. Nälkähän ei sammu, se jopa lisääntyy, kun voittaa. Se on hienoa hommaa. Matka mestaruuteen on pitkä, mutta se on yleensä hieno.
Jääkiekon MM-kisat pelataan nyt toista kertaa putkeen Tampereella. Kuten Anttilan puheista voi ymmärtää, oli kotikisojen houkutus suuri. Jos turnaus olisi järjestetty muualla kuin ”Mörön” kotipitäjän naapurissa, ei paloa lähteä edustamaan Suomea olisi välttämättä samalla tavalla ollut.
– Olihan tämä iso motivaattori, että kisat on uudestaan Tampereella. Koko tapahtuma oli viime vuonna niin hienoa ja päättyi vielä onnellisesti. Ei voi tietää, päästäänkö tänä vuonna samaan, mutta siihen luotetaan. Voittaminen täällä on minulle iso unelma ja motivaattori.
Anttilan lisäksi myös muut leijonapelaajat ovat kertoneet, ettei voittaminen suinkaan tyydytä nälkää, vaan saa vain janoamaan lisää. Ne tunteet ovat niin poikkeuksellisia, että niiden määrän haluaa maksimoida, kun uraa on vielä jäljellä. Kuitenkin vain harvat pelaajat pääsevät juhlimaan useita mestaruuksia, moni ei edes sitä yhtä.
Voittamista maistaneena sen arvon tajuaa entistä paremmin, kun uralla tulee eteen vaikeita aikoja. Kuten Anttilalla tällä kaudella.
– Ei ollut kausi ihan ruusuilla tanssimista. Oli toki myös hyviä hetkiä, mutta etenkin se, miten kausi loppui, harmitti todella pitkään. Ei vain päästy sille tasolle, mille oltaisiin haluttu. Mutta se täytyy käsitellä oikein ja palata parempana ensi vuonna.
Anttila siirtyi viime kesänä Kärppiin, joissa tavoitteena oli uran ensimmäinen Suomen mestaruus. Ouluun kasattiin täksi kaudeksi todella nimivahva ryhmä, ja päävalmentajana jatkoi kesken edellisen kauden puikkoihin tullut Lauri Marjamäki, joka luotsasi Kärpät mestaruuteen myös vuosina 2014 ja 2015.
Odotukset olivat tapissa, ja joukkue lähti kauteen yhtenä suurimmista mestarisuosikeista. Kausi kuitenkin päättyi runkosarjan seitsemänteen sijaan ja putoamiseen KooKoolle pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Anttila myöntää, että myös omasta tekemisestä jäi paljon hampaankoloon.
– Oma kausi oli samanlainen kuin joukkueen. Paljon hyviäkin hetkiä, ja sain joitakin maalejakin tehtyä, mutta vielä enemmän olisi pitänyt saada irti. Varsinkin runkosarjan lopussa meillä oli mahdollisuus päästä jopa neljän joukkoon. Silloin olisi pitänyt olla parempi. Siihen loppukauteen en ole tyytyväinen.
Leijonissa Anttila on kuitenkin näyttänyt jälleen omalta itseltään. Joukkueen kapteeni on pelannut luotettavasti omaan päähän ja ollut totuttu luottohevonen joukkueen ykkösalivoimassa. Lempäälän jätti tiedostaa hyvin oman roolinsa maajoukkueessa.
– Pyrin olemaan se luotettava pelaaja. Mun rooli on aika selkeä. Pelaan viidellä viittä vastaan ja alivoimalla. Ylivoimaa en ole pelannut koko kaudella.
Mutta. Jostain Anttila repii maajoukkueessa myös tehoja. Etenkin vaikeilla hetkillä leijonakapteenilla on ollut tapana nousta esiin. Tästä saatiin todiste jälleen keskiviikkona Ranskaa vastaan, kun Anttila nousi vaikealla hetkellä isoon arvoon ja iski Leijonat johtoon vieneen maalin käytännössä täysin yksin.
– Viidellä viittä vastaan pitää tulla myös tehoja. Se kuuluu myös mun rooliin, että saadaan pidettyä kiekkoa ja tuotua sitä kautta momentumia. Yritän täällä tehdä enemmän tehoja kuin seurajoukkueessa tällä kaudella.
Siinä Anttila on myös onnistunut. Moni kritisoi lempääläläisen paikkaa MM-joukkueessa, kuten tapahtuu joka kevät, mutta jälleen joukkueen isähahmo otti Leijonat reppuselkään, kun hätä oli suurin.
Matka mestaruuteen on pitkä, mutta se, saako Anttila kokea jälleen voittamisen tunteita Leijonissa, ei jää ainakaan hänestä itsestään kiinni.
Urheilutoimittaja
juuso@sportnyhet.com
Kommentoi aihetta...