Leijonien kapteeni Aleksander Barkov joutuu todennäköisesti jättämään olympialaiset 2026 väliin.

Suomen johtaviin pelaajiin kuuluva Aleksander Barkov loukkaantui harjoituksissa syyskuun lopulla. Polvileikkauksesta toipumiseen kuluu arviolta 7–9 kuukautta, mikä saattaa käytännössä tarkoittaa koko NHL-kauden väliin jäämistä. Näin ollen hänen osallistumisensa ensi helmikuussa pelattaviin Milanon olympialaisiin on erittäin epätodennäköistä.

Vaikka toipuminen sujuisi odotettua nopeammin, hänen pelikuntonsa neljän kuukauden päässä häämöttävässä turnauksessa on epävarma ja pelaaminen riskialtista. Päävalmentaja Antti Pennanen ja muu Suomen maajoukkueen johto joutuvat nyt kuumeisesti miettimään vaihtoehtoja Barkovin tilalle sekä pelillisesti että kokoonpanon näkökulmasta.

Alkuvuonna pelatussa neljän maan turnauksessa kapteenina toiminut Barkov oli Leijonien olympiajoukkueen ykkössentteriksi povattu pelaaja. Hän on seurajoukkueessaan ja maajoukkueessa ollut merkittävä tekijä niin ylivoimalla, alivoimalla kuin tasakentällisinkin. Hänen kiekollista peliään, peliälyään ja kahdensuunnan osaamistaan on vaikea korvata.

Loogisimpina vaihtoehtoina nousevat esiin Sebastian Aho ja Roope Hintz. Molemmat toimivat seurajoukkueissaan ykkössentterin roolissa. Carolina Hurricanesia edustavan Ahon vahvuuksia ovat erityisesti luovuus, vahva kiekonhallinta ja kokemus. Dallas Starsin Hintz tuo puolestaan nopeutta, luisteluvoimaa ja kovuutta kaksinkamppailutilanteisiin.

Villi kortti Barkovin paikalle voisi olla seurakaveri Anton Lundell, jonka vastuuta Floridassa on kasvatettu vuosi vuodelta ja joka omaa samankaltaisia ominaisuuksia kuin esikuvansa. Myös Mikael Granlund pystyy tarvittaessa pelaamaan keskellä, mutta maajoukkueessa hänet on yleensä totuttu näkemään laidalla.

Alkukauden peliotteet NHL:ssä ratkaisevat, millaisilla ketjukoostumuksilla päävalmentaja Pennanen lähtee Milanoon. Barkovin lähes varma poissaolo avaa samalla mahdollisuuden neljän maan turnauksen ulkopuolelle jääneille, kuten Matias Maccellille tai Jesperi Kotkaniemelle, päästä näyttämään osaamistaan olympiaturnauksessa.

Barkov on hyvin pidetty persoona, joka johtaa esimerkillään niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Suomen tärkeimpiin lukeutuvan pelaajan poissaolo on kova isku, ja tekee olympiakullan uusimisesta entistä vaikeampaa.

Joukkueesta löytyy silti edelleen kovuutta, taitoa ja kokemusta, mutta huippuyksilöitä on selvästi vähemmän kuin Kanadalla, Ruotsilla tai USA:lla. Barkov olisi ollut yksi tällainen yksilö, joka pystyy kantamaan joukkuetta vaikeina hetkinä. Nyt Suomen on entistä enemmän nojattavat tiiviiseen joukkuepeliin, jossa jokainen tuntee roolinsa ja jättää kaukaloon kaikkensa. Haaste on suuri, mutta mahdollisuudet ovat yhä olemassa.