Jääkiekon nuorten MM-kisat 2022 lähestyvät kovaa vauhtia ja uusia tähtiä syntyy jälleen. Mutta kuka tulee olemaan turnauksen MVP eli arvokkain pelaaja?

Jääkiekon-MM.com tulee seuraamaan isosti Kanadassa joulukuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana pelattavia nuorten MM-kisoja. Sitä ennen tunnelmaan virittäydytään kuitenkin erilaisin juttusarjoin ja tässä uusimmassa juttusarjassa tehdään katsaus historian osalta yksittäisiin pelaajiin.

Nämä tässä juttusarjassa esiteltävät pelaajat eivät kuitenkaan ole ketä tahansa pelaajia, vaan heistä jokainen on valittu nuorten MM-kisoissa MVP:ksi eli turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Me haluamme siis lähteä tarkastelemaan sitä, mitä heille tapahtui tai on tapahtunut sen jälkeen, kun koko maailma aukeni heidän eteensä ja tie tähtiin oli niin sanotusti pedattu valmiiksi.

Kussakin juttusarjan osassa tullaan esittelemään neljä MVP:ksi valittua pelaajaa. MVP-valintoja on tehty nuorten MM-kisojen osalta vasta vuoden 2002 MM-kisoista lähtien, joten kaiken kaikkiaan tässä juttusarjassa tullaan esittelemään yhteensä 20 pelaajaa.

Tässä kolmannessa osassa vuoroon pääsevät sellaiset nimet kuin Jordan Eberle, Brayden Schenn, Evgeny Kuznetsov ja John Gibson.

Jordan Eberle

Nuorten MM-kisat | 2010 | MVP

Jordan Eberle pääsi juhlimaan Kanadan maajoukkueen paidassa jo alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, kun vaahteranlehtipaidat huuhtoivat vuonna 2008 kultaa kaadettuaan finaalissa kisaisäntä Venäjän. Vuonna 2009 sama lento jatkui, tällä kertaa alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden muodossa. Eberle oli jo tuolloin yksi joukkueensa avainpelaajista tehtyään turnauksessa pelaamiinsa kuuteen otteluun maukkaat tehot 6+7=13.

Nuorten MM-turnauksen MVP-palkinto ojennettiin Eberlelle kuitenkin vuotta myöhemmin, kun hän toimi joukkueensa varakapteenina Saskatoonissa pelatuissa kotikisoissa. Lopputuloksena oli kuitenkin joukkueena karvas pettymys, sillä Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden nimiinsä todellisen maali-iloittelun päätteeksi: ottelun loppulukemat kirjattiin USA:n eduksi 6-5. Henkilökohtaisella tasolla Eberle kuitenkin siis onnistui erinomaisesti, tehden jälleen kuudessa ottelussa 13 tehopistettä (8+5).

Jo vuoden 2008 erinomaiset otteet alle 18-vuotiaiden kisoissa poikivat Eberlelle ykköskierroksen varauksen statuksen, sillä Edmonton Oilers varasi hänet numerolla 22. Hän kuitenkin jatkoi pelaamista juniorisarjoissa aina kauden 2009-2010 loppuun; toki juniorisarja WHL:n sarjakauden päätyttyä Eberle siirtyi pelaamaan ensimmäiset ammattilaisottelunsa AHL:ään ja hän takoi Springfield Falconsin paidassa vaikuttavaa tulosta tehtyään 11 otteluun tehot 6+8=14. Pelkät juniorisarjan otteet tuskin olisivat riittäneet aikuisten maajoukkueeseen ja kevään 2010 MM-kisoihin, mutta ne yhdistettynä erinomaisiin otteisiin sekä alle 20-vuotiaiden MM-jäillä että myös AHL:ssä riittivät vakuuttamaan Kanadan valmennusjohdon; Eberle pelasi aikuisten kisoissa neljä ottelua tehoin 1+3.

NHL-debyytti oli edessä kaudella 2010-11, kun Eberle raivasi harjoitusleirin kautta tiensä Edmonton Oilersin pelaavaan kokoonpanoon. Lopulta Eberle pelasi tulokaskaudellaan albertalaisseuran paidassa 69 runkosarjaottelua tehoin 18+25=43. Paljon hänen onnistuneesta tulokaskaudestaan kertoo myös se, että hänet valittiin tuolloin NHL:n All Star -tapahtumaan.

Kaudella 2011-12 Eberle otti jälleen merkittävän askeleen eteenpäin, nousten aivan liigan eliittilaitureiden joukkoon. Hänelle kirjattiin toisen kauden aikana 78 runkosarjaottelua, joissa hän mätti erinomaiset tehot 34+42=76. Seuraavaa askelta Eberle ei kuitenkaan kyennyt missään vaiheessa ottamaan ja lopulta hänestä tuli Edmontonille noin 50-60 tehopisteen ja 25-30 maalin pelaaja. Toki Eberle oli myös johtava pelaaja, mistä merkkinä hänen rintapielessään seisoi varakapteenin A-kirjain. Kaudella 2016-17, vihdoin ja viimein, Eberle pääsi tekemään myös pudotuspelidebyyttinsä maailman kovimmassa kiekkoliigassa. Pudotuspelit sujuivat kuitenkin häneltä pahasti alakanttiin, sillä 13 ottelussa hänen tehonsa olivat ainoastaan 0+2 ja teholukema -6.

Tuo kausi 2016-17 jäikin lopulta Eberlen viimeiseksi Edmontonissa. Hänet kaupattiin kesällä 2017 New York Islandersiin, jossa hän pelasi kesään 2021 saakka. Siellä hän jatkoi hyvin samankaltaista pistetehtailua kuin Edmontonissa, joskin vuosi vuodelta tehopistemäärät valuivat hieman alaspäin – toki myös ottelumäärien kokiessa saman kohtalon muun muassa koronaviruspandemian muodossa; toki hän osoitti olevansa erinomainen pudotuspelipelaaja tekemällä Islanders-paidassa pelaamiinsa 49 pudotuspeliotteluun pisteet 13+21=34. Kesän 2021 Seattlen laajennusdraftissa hänet jätettiin kuitenkin suojaamatta Islandersin toimesta ja niinpä hän päätyi Seattle Krakenin väreihin kuluvaksi kaudeksi. Uudessa seurassaan Eberle on pelannut toistaiseksi 27 ottelua tehoin 12+7=19, ollen isossa roolissa laajennusseuran paidassa.

Toistaiseksi NHL-urallaan 806 runkosarjaottelua tehoin 253+317=570 pelannut Eberle on esiintynyt pitkin uraansa tasaisesti maajoukkuepaidassa, nimenomaan MM-kisojen muodossa. Vuoden 2015 MM-kisoissa hän pääsikin juhlimaan maailmanmestaruutta, täydentäen näin ollen maajoukkueuransa MM-kisojen osalta; MM-kultaa, kun löytyy jokaisesta ikäluokasta.

Brayden Schenn

Nuorten MM-kisat | 2011 | MVP

Nykyisin St. Louis Bluesin paidassa kiekkoileva Brayden Schenn teki vaikutuksen NHL-seurojen kykyjenetsijöihin niissä määrin niin vuoden 2008 maailmanmestaruuteen päättyneissä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, kuten myös kyseisellä ja seuraavalla kaudella juniorisarja WHL:ssä, että hänen nimensä huudettiin vuoden 2009 NHL Draftissa varausvuorolla viisi. Vuodenvaihteessa 2009-2010 Schenn jatkoi vakuuttavaa menoaan, oltuaan voittamassa alle 20-vuotiaiden MM-kultaa yhdessä muun muassa edellä esitellyn Jordan Eberlen kanssa. Schenn otti jo tuolloin roolia tekemällä kuudessa ottelussa tehot 2+6=8. Lisäksi Schenn pääsi tekemään kyseisellä kaudella myös NHL-debyyttinsä, pelattuaan Los Angeles Kingsin paidassa yhden ottelun.

Seuraavasta kaudesta tulikin melkoinen jackpot Schennin veljeksistä nuoremmalle. Hän voitti alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa käytännössä ottaen kaikki mahdolliset tilastot ja tuli valituksi turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi; ainoa puuttumaan jäänyt asia oli maailmanmestaruus, Venäjän vietyä MM-finaalin nimiinsä lukemin 5-3. WHL:ssä hän takoi 29 pelaamaansa otteluun tehot 22+35=57, AHL:ssä seitsemään otteluun pisteet 3+4 ja lisäksi hän pääsi kasvattamaan pelimääräänsä NHL:n puolella (8 ottelua) ja tekemään NHL-uransa avauspisteet (0+2). Läpimurto Los Angelesissa jäi kuitenkin tekemättä, sillä kesällä 2011 hän siirtyi jättimäisessä vaihtokaupassa Philadelphia Flyersiin.

Philadelphiassa Schennistä kehittyi erittäin hyvä hyökkääjä NHL-tasolle – pelaaja, joka kykeni pelaamaan sekä keskellä että laidassa. Kaiken kaikkiaan Schenn puki City of Brotherly Loven menoa ja meininkiä kuvastaneen Flyers-paidan ylleen yhteensä kuutena kautena. Niistä paras henkilökohtaisella tasolla oli hänen toiseksi viimeiseksi jäänyt Flyers-kautensa (2015-16), kun hän teki 80 runkosarjaottelussa tehopisteet 26+33=59. Kesällä 2017 Flyers päätti kaupata Schennin nykyiseen NHL-seuraansa, St. Louis Bluesiin, ja vaihtokaupassa toiseen suuntaan siirtyivät Jori Lehterä, ensimmäisen kierroksen varausvuoro ja ehdollinen ensimmäisen kierroksen varausvuoro.

Schennille siirto uusiin ympyröihin teki selvästikin enemmän kuin hyvää. Hänestä tuli pääosin laiturin sijaan sentteri ja meno näytti maistuvan heti alusta alkaen. Schennille kirjattiin uudessa seurassaan debyyttikaudella 82 runkosarjaottelua ennätyspistein 28+42=70. Sen jälkeen meno on hiipunut hieman henkilökohtaisella tasolla, joskin samalle tasolle kuin hänen paras Flyers-kautensa. Ennen kaikkea Schennistä on kuitenkin tullut Stanley Cup -voittaja: pitkään kaudella 2018-19 koko liigan jumbona Blues raivasi kaikkien yllätykseksi tiensä pudotuspeleihin, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, ja eteni lopulta aina mestariksi saakka. Schenn itse teki tuona kyseisenä keväänä 26 otteluun tehot 5+7=12. Kaudesta 2020-21 alkaen Schenn on toiminut Bluesin varakapteenina, ja hänellä on nuottipaitoihin aina vuoteen 2028 saakka ulottuva pelaajasopimus.

Toistaiseksi NHL-urallaan 733 runkosarjaottelua tehopistein 199+277=476 pelannut ja kaudella 2017-18 All Star -tapahtumaan nimetty Schenn on saavuttanut sitten viimeisten Nuorten MM-kisojensa menestystä maajoukkueessa myös aikuisten puolella: hän oli voittamassa maailmanmestaruuden Kanadan paidassa keväällä 2015, ja kaksi vuotta myöhemmin matkaan tarttui MM-hopeaa.

Evgeny Kuznetsov

Nuorten MM-kisat | 2012 | MVP

Toistaiseksi koko NHL-uransa ajan Washington Capitalsia edustanut Evgeny Kuznetsov hurmasi ennen kaikkea huimilla yksilötaidoillaan kiekkoilevan kansan jo vuosina 2009 ja 2010 pelatuissa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Kaiken kaikkiaan hän pelasi Venäjän matkassa alle 18-vuotiaissa 14 MM-kisaottelua, nappasi mukaansa MM-hopeaa, toimi jälkimmäisellä kertaa joukkueensa kapteenina ja teki pelaamissaan otteluissa tehopisteet 11+14=25. Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa hän oli mukana ensimmäistä kertaa vuodenvaihteessa 2009-2010, ristikko päässään pelaten. Tuolloin vielä hieman pienemmässä roolissa ollut nuorukainen pelasi kuusi ottelua, tehden kaksi maalia.

Kaiken kaikkiaan Kuznetsov nähtiin Nuorten MM-kisoissa kolmena eri vuotena (2010-12). Hänelle kertyi otteluita yhteensä 20, tehopisteet olivat 12+14=26 ja matkaan tarttui sekä MM-kultaa että MM-hopeaa; näistä ensimmäisenä mainitun Kuznetsov voitti vuonna 2011. Vuotta myöhemmin hän toimi Venäjän kipparina Nuorten MM-kisoissa, johdatti joukkueensa MM-hopealle ja tuli valituksi muun muassa turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi eli MVP:ksi. Samaisella kaudella hänet nimettiin KHL:n tähdistötapahtumaan.

Washington Capitals varasi Kuznetsovin NHL:ään jo vuonna 2010, numerolla 26, mutta NHL:ään hän saapui vasta lähes neljä vuotta myöhemmin – tarkalleen ottaen kesken kauden 2013-14. Sitä ennen hän oli ehtinyt pelaamaan KHL:ssä 210 runkosarjaottelua tehoin 65+81=146 ja sekä taistelemaan Gagarin Cupin voitosta keväällä 2013. Kesken kauden NHL:ään saavuttuaan Kuznetsovin tekeminen pienemmässä kaukalossa oli luonnollisesti osittain hakemista, mutta toisaalta hän teki 17 pelaamassaan ottelussa tehot 3+6. Seuraavalla kaudella (2014-15) Kuznetsov jäi 80 runkosarjaottelussa ”ainoastaan” 37 tehopisteeseen. Todellinen läpimurto nähtiin kuitenkin kaudella 2015-16, kun hän iski 82 runkosarjaotteluun komeat tehot 20+57=77; toki pudotuspeleissä oli vielä parantamisen varaa, jopa merkittävästi.

NHL-kausi 2017-18 on toistaiseksi Kuznetsovin ylivoimaisesti paras, useammalla kuin yhdellä tapaa. Ensinnäkin hänen NHL-uransa ennätyspisteet ovat kyseisen kauden runkosarjasta, hänen tehtyä 79 runkosarjaottelussa tehot 27+56=83. Toisekseen kausi päättyi Capitalsin seurahistorian ensimmäiseen Stanley Cup -voittoon, Kuznetsovin takoessa 24 pudotuspeliottelussa uskomattomat tehot 12+20=32 ja voittaessa pudotuspelien pistepörssin ja syöttöpörssin. Tuolloin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana palkittiin kapteeni Alexander Ovechkin, mutta tuo palkinto olisi kuulunut kenties Kuznetsoville. Stanley Cup -voiton jälkeen Kuznetsovin NHL-ura on ollut hienoisessa laskusuunnassa, eikä hän ole yltänyt tuon mestaruuskauden tasolle, kuten ei myöskään Capitals joukkueena.

Maailman kovimmassa kiekkoliigassa tähän päivään mennessä 548 runkosarjaottelua pelannut ja niissä 448 tehopistettä (138+310) tehnyt Kuznetsov on nähty myös maajoukkueen matkassa, aikuisten puolella: hän on pelannut toistaiseksi kuusi MM-turnausta, yhden World Cupin ja tähän mennessä palkintokaappi on lihonnut yhden MM-kullan ja kolmen MM-pronssin verran.

John Gibson

Nuorten MM-kisat | 2013 | MVP

Yhdysvaltalaismaalivahti John Gibson loi tiskiin sellaiset näytöt vuonna 2011 pelatuissa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, että se takasi hänelle toisen kierroksen varauksen maailman kovimpaan kiekkoliigaan, NHL:ään, Anaheim Ducksin toimesta. Hän torjui voiton jokaisessa kuudessa pelaamassaan ottelussa, torjuntatilastojen ollessa 92,60/2.34, tuli valituksi turnauksen parhaaksi maalivahdiksi ja näin ollen Yhdysvallat juhli myös maailmanmestaruutta. Toki erinomaisesti Yhdysvaltain jääkiekko-ohjelmassa esiintynyt Gibson olisi voinut hyvinkin tulla esitystensä perusteella varatuksi myös ensimmäisellä varauskierroksella, mutta NHL-seurojen suhtautuminen maalivahteihin käytettäviin ensimmäisen kierroksen varauksiin oli jo tuolloin muuttumassa merkittävästi.

Anaheim Ducks varasi siis Gibsonin vuoden 2011 NHL Draftissa tarkalleen ottaen numerolla 39 eli niukasti toisen kierroksen puolella. Kaudeksi 2011-12 Gibson siirtyi pelaamaan pohjoisrajan toiselle puolen Kanadaan, ja juniorisarja OHL:ään. Hän esiintyi Kitchener Rangersin maalilla edukseen ja tuli valituksi alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin. Nuo kisat eivät kuitenkaan menneet aivan putkeen, sillä Gibson pelasi kisoissa yhden ottelun heikoin tilastoin ja ilman voittoa.

Myös kaudella 2012-13 Gibsonin taso säilyi korkealla OHL:ssä ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa hän olikin jo Yhdysvaltojen kantava voimavara. Hän torjui joukkueensa maalilla seitsemän ottelua tilastoin 95,50/1.36, vieden molemmat tilastot MM-turnauksen osalta nimiinsä. Lisäksi hänet valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi ja koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi eli MVP:ksi, hänen kruunatessa uransa junioripuolella Nuorten maailmanmestaruudella. Samaisena vuonna Gibsonin kaulaan ripustettiin MM-pronssimitali myös miesten puolella, kun hän torjui Suomessa pelatuissa kisoissa viisi ottelua uskomattomin torjuntatilastoin 95,10/1.56; hänellä oli tuossa vaiheessa vyöllään ainoastaan yksi ottelu ammattilaisena, kun hän pelasi OHL-kauden päätyttyä yhden AHL-ottelun varsin vaatimattomin tilastoin.

Kausi 2013-14 sujui Gibsonin osalta isoilta osin AHL:ssä. Hän pelasi erinomaisen kauden, tullen valituksi muun muassa lokakuun parhaaksi AHL-vahdiksi. Gibson pääsi pelaamaan kyseisellä kaudella myös uransa ensimmäiset NHL-ottelut. Kaiken kaikkiaan NHL-otteluita kertyi tilille kolme, hän voitti niistä jokaisen ja torjuntatilastot olivat käsittämättömät 95,40/1.33. Lisäksi hän pääsi pelaamaan neljä ottelua myös NHL:n pudotuspeleissä, onnistuen myös niissä varsin mukavasti.

Gibsonin saama vastuu Ducks-maalilla kasvoi kausi kaudelta ja lopulta se johti siihen, että kalifornialaisseura päätti kauden 2015-16 päätteeksi kaupata ykkösvahtinaan toimineen tanskalaisen Frederik Andersenin Toronto Maple Leafsiin; näin ollen Gibsonista tuli Ducksin selkeä uusi ykkösvahti. Kausina 2016-17 (92,40/2.22) ja 2017-18 (92,60/2.43) Gibson suorastaan loisti joukkueensa maalilla, myös tilastojen valossa. Sittemmin hänen tilastot ovat osoittaneet alaspäin, mutta todellisuudessa yhdysvaltalaisvahti on säilyttänyt saman korkean tasonsa; kyse on ollut siis tilastojen osalta siitä, että Ducks on yksinkertaisesti ollut kovin heikko joukkue kokonaisuudessaan. Gibson onkin eittämättä yksi NHL:n aliarvostetuimmista maalivahdeista. Vuonna 2016 pelatussa World Cupissa Gibson nähtiin kahdessa ottelussa koko jääkiekkomaailman otteillaan innostaneen Team North American maalilla.

Lue myös:


USA - Kanada