Velobet

Jääkiekon nuorten MM-kisat 2022 lähestyvät kovaa vauhtia ja uusia tähtiä syntyy jälleen. Mutta kuka tulee olemaan turnauksen MVP eli arvokkain pelaaja?

Jääkiekon-MM.com tulee seuraamaan isosti Kanadassa joulukuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana pelattavia nuorten MM-kisoja. Sitä ennen tunnelmaan virittäydytään kuitenkin erilaisin juttusarjoin ja tässä uusimmassa juttusarjassa tehdään katsaus historian osalta yksittäisiin pelaajiin.

Nämä tässä juttusarjassa esiteltävät pelaajat eivät kuitenkaan ole ketä tahansa pelaajia, vaan heistä jokainen on valittu nuorten MM-kisoissa MVP:ksi eli turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Me haluamme siis lähteä tarkastelemaan sitä, mitä heille tapahtui tai on tapahtunut sen jälkeen, kun koko maailma aukeni heidän eteensä ja tie tähtiin oli niin sanotusti pedattu valmiiksi.

Kussakin juttusarjan osassa tullaan esittelemään neljä MVP:ksi valittua pelaajaa. MVP-valintoja on tehty nuorten MM-kisojen osalta vasta vuoden 2002 MM-kisoista lähtien, joten kaiken kaikkiaan tässä juttusarjassa tullaan esittelemään yhteensä 20 pelaajaa.

Tässä toisessa osassa vuoroon pääsevät sellaiset nimet kuin Evgeni Malkin, Carey Price, Steve Mason ja John Tavares.

Juttusarjan ensimmäisen osan voit lukea tämän linkin kautta.

Evgeni Malkin

Nuorten MM-kisat | 2006 | MVP

Venäläistaituri Evgeni Malkin varattiin NHL:ään vuoden 2004 NHL Draftissa koko varaustilaisuuden toisena pelaajana, Pittsburgh Penguinsin toimesta. Kyseessä oli siis jo tuossa vaiheessa todellinen superlupaus, joka kuitenkin päätti jatkaa pelaajauraansa Venäjän liigassa (nykyinen KHL) vuoteen 2006 saakka. Hänet nähtiin myös Venäjän alle 20-vuotiaiden maajoukkueen matkassa vuodenvaihteessa 2005-06 pelatuissa Nuorten MM-kisoissa. Niissä hän iski kuuteen pelaamaansa otteluun tehot 4+6=10, ja vaikka matkaan tarttuivatkin hopeiset mitalit Kanadan vietyä MM-finaalin 5-0-lukemin, Malkin valittiin turnauksen MVP:ksi.

Juuri kotimaassa pelaaminen aina vuoteen 2006 saakka mahdollisti sen, että Malkin nähtiin kaiken kaikkiaan kolmessa alle 20-vuotiaiden MM-turnauksessa. Ensimmäisenä vuonna hän teki kuudessa ottelussa tehot 1+4, toisena vuotena samaisessa ottelumäärässä pisteet 3+7=10 ja viimeisissä kisoissaan jo edellä mainitut tehopisteet 4+6=10. Kaiken kaikkiaan hänen pistesaaliinsa 18:sta alle 20-vuotiaiden MM-kisaottelusta oli 8+17=25.

Kun Malkin siirtyi viimein kaudeksi 2006-07 Pittsburgh Penguinsin riveihin, oli hän pelannut kolmien Nuorten MM-kisojen lisäksi myös kaksi aikuisten MM-turnausta, ja esiintynyt kertaalleen myös olympialaisissa; NHL:ään siirtyessään hänen palkintokaapistaan löytyi alle 18-vuotiaiden MM-kulta, alle 20-vuotiaiden kisoista kaksi MM-hopeaa ja myös aikuisten MM-pronssi. Kyseessä oli siis hyvin valmis paketti maailman kovimpaan kiekkoliigaan.

Tuo edellä mainittu valmius näkyi myös Malkinin tulokaskaudella, jolloin hänet valittiin itseoikeutetusti NHL:n Vuoden tulokkaaksi (Calder Trophy). Hän nimittäin pelasi ensimmäisellä NHL-kaudellaan 78 runkosarjaottelua ja nakutti niissä huikeat tehopistelukemat 33+52=85. Kahtena seuraavana kautena hän rikkoikin sitten jo 100 tehopisteen maagisen rajan ja itse asiassa hänen ennätyspisteensä 35+78=113 ovat kaudelta 2008-09. Kuvaavaa Malkinin huimalle pistetehtailulle NHL:ssä on se, että 15 pelaamansa kauden aikana hän on pelannut niistä 13:na vähintään piste per peli -tahdilla.

Vaan mitä kaikkea nykyisin 35-vuotias Malkin on sitten oikein saavuttanut sen jälkeen, kun hänet valittiin vuonna 2006 Nuorten MM-kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi? Äärimmäisen paljon.

Joukkuetasolla hän on päässyt nostamaan jääkiekkomaailman himoitumman pystin, Stanley Cupin, käsivarsilleen peräti kolme kertaa (2009, 2016, 2017). Maajoukkueen puolelta matkaan on tarttunut puolestaan kaksi MM-kultaa, kaksi MM-hopeaa ja yksi MM-pronssi. Sen lisäksi hän on pelannut myös kolmissa olympialaisissa, joissa menestys on tosin jäänyt hyvin laihaksi. Yksilötasolla hän on puolestaan kertaalleen NHL:n pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi (Conn Smythe Trophy), NHL:n runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi (Hart Trophy), NHL:n pelaajayhdistyksen äänestyksessä arvokkaimmaksi pelaajaksi (Ted Lindsay Award) ja sen lisäksi hän on voittanut sekä runkosarjan että pudotuspelien pistepörssin.

Malkinin urakulku on siis ollut melkoisen vauhdikasta, vaikka samaan aikaan hänen menoaan ovat hidastaneet etenkin viime vuosina loukkaantumiset. Niistä huolimatta hän on kuitenkin kykenyt säilyttämään korkean tasonsa pelaajana ja siitä kertovat myös hänen NHL-uran pistesaldot: hänelle on kirjattu 940 runkosarjaottelua uskomattomin tehoin 424+680=1104 ja 170 pudotuspeliottelua pistein 64+110=174. Kyseessä on siis eittämättä yksi oman sukupolvensa parhaista ja menestyneimmistä jääkiekkolijoista.

Carey Price

Nuorten MM-kisat | 2007 | MVP

Kun kanadalaismaalivahti Carey Pricesta tuli varauskelpoinen NHL:ään vuonna 2005, hänestä oli kohuttu jo jonkun aikaa, sillä hänet tiedettiin huippulupaavaksi maalivahdiksi; tämä siitäkin huolimatta, että hänen suorituksensa alle 18-vuotiaiden MM-turnauksessa varaustilaisuuden alla ei mennyt täysin nappiin. Ja, kun sitten varaustilaisuus koitti, Montreal Canadiens päätti huutaa hänen nimensä koko varaustilaisuuden viidentenä pelaajana.

Varauksensa jälkeiset kaksi kautta hän pelasi kuitenkin vielä juniorisarja WHL:ssä, Tri-City Americansia edustaen. Tämä mahdollisti myös hänen osallistumisensa vuoden 2007 Nuorten MM-kisoihin, jotka pelattiin Ruotsissa. Siellä Pricelta nähtiin todellinen nappionnistuminen. Hän torjui Kanadan maailmanmestariksi, kun vaahteranlehtipaidat päihitti MM-finaalissa Venäjän 4-2. Hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen, parhaaksi maalivahdiksi, hänen torjuntaprosenttinsa oli paras ja hänet kruunattiin myös turnauksen MVP:ksi.

Tuo Nuorten maailmanmestaruuden tuonut kausi sujui erinomaisesti myös WHL:ssä, ja hänet nimettiin sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Kauden päätyttyä hän suuntasi pelaamaan Canadiensin farmiseurana tuolloin toimineen Hamilton Bulldogsin paitaan. Hän pelasi AHL:ssä kaksi runkosarjaottelua ja esiintyi niissä siinä määrin edukseen, että hänestä tehtiin ykkösvahti pudotuspeleihin. Lopulta Bulldogs eteni aina AHL-mestariksi saakka, ja Price oli joukkueensa juhlittu sankari.

NHL-kaudella 2007-08 Pricen suoritukset farmin puolella eivät olleet edeltävän kauden tasolla, mutta sen sijaan NHL:ssä homma toden totta sujui. Pricelle kirjattiin NHL-tulokaskaudellaan 41 runkosarjaottelua, joissa hänen torjuntatilastonsa olivat 92,00/2.56. Pudotuspeleissä Price pelasi 11 ottelua, torjuen niissä tilastoin 90,10/2.78. Tuon kauden jälkeen tämän nykyisin 34-vuotiaan kanadalaisvahdin ei ole tarvinnut taakseen katsella. Hänestä on tullut jo aikapäiviä sitten Canadiensin kiistämätön ykkösvahti ja vähintäänkin yksi NHL:n parhaista maalivahdeista.

Price pääsi kaikkein lähimmäksi Stanley Cup -voittoa NHL-kaudella 2020-21, kun Canadiens eteni kaikkien jättimäiseksi yllätykseksi Stanley Cup -finaaleihin saakka. Hän torjui 22 pudotuspeliottelua erinomaisin tilastoin 92,40/2.28, mutta Pricesta ei ollut estämään Tampa Bay Lightningin toista perättäistä mestaruutta. Valitettavasti kauden päätteeksi hän joutui turvautumaan NHL:n päihdeohjelmaan, jäätyään koukkuun kipulääkkeisiin, eikä hän ole toistaiseksi pelannut vielä otteluakaan kauden 2021-22 aikana.

NHL-urallaan Price on valittu toistaiseksi seitsemän kertaa All Star -tapahtumaan. Liigan parhaaksi maalivahdiksi hänet on nimetty kertaalleen, aivan kuten myös NHL:n runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi sekä NHLPA:n valitsemaksi arvokkaimmaksi pelaajaksi. Kaikki nämä palkinnot hän pokkasi kaudella 2014-15, jolloin hänen torjuntaprosenttinsa oli kaikkein paras ja päästettyjen maalien keskiarvo kaikkein alhaisin. Maajoukkuepaidassa Price on puolestaan voittanut olympiakultaa vuonna 2014, jolloin hän oli myös turnauksen paras maalivahti, omaten myös kaikista maalivahdeista parhaat tilastot. Vuonna 2016 hän voitti maansa sotisovassa myös World Cupin.

Steve Mason

Nuorten MM-kisat | 2008 | MVP

Räpylä oikeassa kädessään pelannut Steve Mason ei ollut vuonna 2006, kun hänestä tuli varauskelpoinen NHL:ään, mikään kaikkein kuumin maalivahtilupaus. Tästä kertoo muun muassa se, että kyseisessä varaustilaisuudessa häntä ennen huudettiin peräti kuuden maalivahdin nimi. Masonin varannut Columbus Blue Jackets päättikin olla kiirehtimättä nuoren maalivahtilupauksensa kanssa. Hän nimittäin vietti vielä kaksi seuraavaa kautta OHL-seura London Knightsin riveissä, joskin jälkimmäisellä hän siirtyi Kitchener Rangersiin: kaudella 2006-07 hänet valittiin sarjan parhaaksi maalivahdiksi Knightsin maalilla ja vuotta myöhemmin hän juhli Rangersin paidassa OHL:n mestaruutta.

Koska Mason jatkoi NHL-varauksensa jälkeen OHL:ssä vielä kaksi kautta, sai hän vuodenvaihteessa 2007-08 pelatuissa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa mahdollisuuden pukea Kanadan pelipaidan ylleen. Hän pelasi MM-turnauksessa viisi ottelua suorastaan käsittämättömin torjuntatilastoin 95,10/1.19. Kanada juhli turnauksen päätteeksi MM-kultaa, Masonin tilastot olivat turnauksen parhaat, hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen ja kruunattiin vielä kaiken kukkuraksi MVP-palkinnolla.

Seuraavaksi kaudeksi Mason siirtyi ammattilaiseksi. Hän aloitti ammattilaisuransa Blue Jacketsin farmiseurana tuolloin toimineessa Syracuse Crunchissa. Hänen otteensa olivat kuitenkin sitä luokkaa, että hän pelasi AHL:ssä vain kolme ottelua, kunnes kutsu kävi NHL:ään. Siellä hän nousi välittömästi ohiolaisseuran ykkösmaalivahdiksi. Hän torjui kauden aikana peräti 61 runkosarjaottelua, torjuntatilastojen ollessa 91,60/2.29, ja tuolloin Blue Jackets eteni historiassaan ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin. Siellä Masonin torjuntatilastot olivat kaukana runkosarjasta, sillä neljässä pelatussa ottelussa hänen torjuntaprosenttinsa oli 87,80 ja päästettyjen maalien keskiarvo 4.26. Hän sai kuitenkin NHL:n Vuoden tulokkaan palkinnon muodossa kiitosta erinomaisista esityksistään runkosarjassa.

Lopulta Mason pelasi Blue Jacketsissa neljä ja puoli kautta, kunnes hän siirtyi vaihtokaupassa Sergei Bobrovskyyn Philadelphia Flyersiin. Hän tuli huikealla tavalla sisään uuteen seuraansa, sillä seitsemässä ottelussa hänen torjuntatilastonsa olivat 94,40/1.90. Ylipäätään kolmen seuraavan kauden ajan hän esiintyi vahvasti Flyersin maalilla, etenkin runkosarjassa. Hiljalleen numerot lähtivät kuitenkin valumaan jälleen väärään suuntaan.

Kauden 2016-17 jälkeen Flyers päätti jättää hänet ilman jatkosopimustarjousta ja niinpä tie vei vapaiden pelaajamarkkinoiden kautta Winnipeg Jetsiin. Myös siellä Masonilla oli kuitenkin vaikeaa ja hän löysi kyseisen kauden aikana itsensä myös AHL:n puolelta. Kyseisen kauden jälkeen hänet kaupattiin Montreal Canadiensiin, joka osti kuitenkin välittömästi hänen viimeisen sopimusvuotensa ulos. Lopulta siis kausi 2017-18 jäi hänen viimeisekseen jääkiekkoilijana, kun hän päätti ripustaa varusteensa naulaan vain 30 vuoden ikäisenä. Kun katsotaan Masonin pelaajauraa näin jälkikäteen, hänen kohokohtansa osuivat juniorivuosiin ja ensimmäisiin NHL-kausiin. Toki hän tienasi siinä sivussa lähes 30 miljoonaa dollaria, joten niiltä osin miehellä on varmasti hyvät oltavat myös tänä päivänä.

John Tavares

Nuorten MM-kisat | 2009 | MVP

Kanadalaiskeskushyökkääjä John Tavares oli osoittanut jo nuorella ikää selkeitä johtajan aineksia. Hän oli nakuttanut kahdella ensimmäisellä OHL-kaudellaan hurjat tehopisteet – jälkimmäisellä niistä eli kaudella 2006-07 hän latoi 67 otteluun tehot 72+62=134. Kaudeksi 2007-08 hänet nimettiin Oshawa Generalsin varakapteeniksi ja hän pääsi esiintymään myös ensimmäistä kertaa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa: Kanada voitti tuossa turnauksessa MM-kultaa, Tavares iski seitsemään otteluun tehot 4+1 ja hänen aloitusprosenttinsa oli koko turnauksen paras, käsittämätön 79,31.

Kauteen 2008-09 lähtiessä Tavares ylennettiin Generalsin kapteeniksi, joskin kesken kauden hän siirtyi samassa liigassa pelanneen London Knightsin riveihin. Hän voitti sarjan maalipörssin ja pistepörssin, sekä tuli valituksi OHL:n toiseen tähdistökentälliseen. Kyseisellä kaudella hän lähti Kanadan matkassa puolustamaan myös edellisen vuoden Nuorten maailmanmestaruutta. Hän latoi kuuteen peliin hurjat tehot 8+7=15 ja johdatti jälleen kerran vaahteranlehtipaidat maailmanmestariksi – vieden samalla nimiinsä turnauksen maalipörssin. Hänet nimettiin myös turnauksen tähdistökentälliseen sekä valittiin parhaaksi hyökkääjäksi ja myös MVP:ksi.

Tavaresin erinomaiset otteet ja osoitus johtajan kyvyistä johtivat siihen, että New York Islanders varasi hänet vuoden 2009 NHL Draftissa numerolla yksi. Nykyisin 31-vuotias kanadalainen olikin jo tuossa vaiheessa niin valmis paketti pelaajana, että hän pääsi välittömästi NHL:ssä isoon rooliin, teki tulokaskaudellaan 82 runkosarjaotteluun tehot 24+30=54 ja pääsi kyseisen kauden tulokastähdistöön. Samaisella kaudella hän teki myös debyyttinsä Kanadan miesten maajoukkueessa ja hän voitti MM-turnauksen maalipörssin iskettyään seitsemään otteluun seitsemän maalia.

Taveresista tuli jo hänen kolmannella NHL-kaudellaan Islandersin varakapteeni, pistemäärien jatkaessa samaan aikaan kasvuaan. Kaudeksi 2013-14 hänet ylennettiin puolestaan seuransa kapteeniksi ja hän nousi viimeistään kaudella 2014-15 NHL:n arvostetuimpien keskushyökkääjien joukkoon. Kaiken kaikkiaan Tavares vietti Islanders-paidassa yhdeksän kautta, joista viisi kapteenina.

Kauden 2017-18 aikana Islanders päätti ottaa riskin ja jätti kauppaamatta tähtisentterinsä, vaikka tämä ei ollut allekirjoittanut jatkosopimusta. Kauden päätteeksi Tavares päätti testata vapaat pelaajamarkkinat ja siirtyä pelaamaan niin sanotusti kotiinsa, Toronto Maple Leafsin paitaan; Islanders-fanit vetivät tästä oikein huolella herneet nenäänsä, eivätkä nuo haavat ole parantuneet vielä tänäkään päivänä. Kausi 2018-19 oli Tavaresin ensimmäinen kausi Torontossa ja hän toimi heti seuran varakapteenina. Seuraavaksi kaudeksi hänet ylennettiin myös Maple Leafs -paidassa kapteeniksi ja sitä ruutua hän hoitaa nyt jo neljättä kautta.

Kaiken kaikkiaan Tavares on pelannut toistaiseksi NHL-urallaan 899 runkosarjaottelua ja takonut niissä tehopisteet 377+474=851. Pudotuspeliotteluita hänen tililleen on kertynyt puolestaan 37, joissa hän on tehnyt tehot 15+15=30. Stanley Cup -voitto on kuitenkin toistaiseksi kiertänyt hänet kaukaa. Henkilökohtaisella tasolla Tavares on valittu kuudesti NHL:n tähdistötapahtumaan. Lisäksi hänen palkintokaapistaan löytyy olympiavoitto vuodelta 2014, Sothsin olympialaisista.


Boston Bruins - Vegas Golden Knights
Columbus Blue Jackets - Carolina Hurricanes