ComeOn

Suomi on vihdoin jääkiekon olympiavoittaja. Siitä suurimman kiitoksen ansaitsee joukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen.

Suomi on jääkiekon olympiavoittaja. Tarvitseeko enää enempää sanoa?

Suomi liittyi Kansainvälisen jääkiekkoliiton jäseneksi 94 vuotta sitten. Olympialaisissa Leijonat esiintyivät ensimmäistä kertaa vuonna 1952. Ensimmäistä maailmanmestaruutta jouduttiin odottamaan noin 70 vuotta maajoukkueen perustamisesta ja lähes 60 ensimmäisistä MM-kisoista. Olympiakullan osalta odotusaika oli vielä pidempi – lähes sata vuotta perustamisesta ja tasan 70 vuotta ensimmäisistä olympiakisoista.

Nyt kenenkään ei enää tarvitse odottaa. Suomi on noussut historian kovimpien jääkiekkomaiden rinnalle viimeisessäkin kategoriassa. Olympiakulta oli tähän aamuun asti ainoa merkittävä saavutus, joka Leijonilta puuttui. Vaan ei puutu enää.

Suomesta ei toki voi puhua maailman parhaana kiekkomaana, sillä maailman parhaat pelaajat eivät Pekingin olympialaisiin osallistuneet. Tämä ei ole kuitenkaan mitään pois olympiakultaa voittaneilta pelaajilta tai taustajoukoilta. He eivät voi vaikuttaa siihen, millä säännöillä turnauksia pelataan. He voivat vain keskittyä olemaan paras paikalla olevista joukkueista. Ja sen Leijonat todella tekivät.

Suomi oli, ilman kysymystäkään, Pekingin olympialaisten paras joukkue. Leijonat olivat maalinteon suhteen koko turnauksen tehokkain joukkue. Suomi ei tarvinnut läjää huippupaikkoja, sillä huimat 12,50 % joukkueen laukauksista päätyivät maaliin. Leijonien hyökkäys ei ollut säkenöivää – Ruotsin-pelin kolmatta erää lukuun ottamatta – mutta se ei tarvinnut olla. Yhdenkään pelaajan ei tarvinnut venyä maagisiin yksilösuorituksiin, sillä joukkuepelin rakenne oli niin vahva, että kaikki pystyivät luottamaan sen kantavuuteen.

Merkittävintä turnauksessa oli silti Suomen puolustuspelaaminen. Pienin päästettyjen maalien keskiarvo, maalivahtien keskimääräinen torjuntaprosentti 95,06 eikä yhtään päästettyä maalia tasakentällisin avausottelun jälkeen. Hyökkäämällä voitetaan pelejä, puolustamalla mestaruuksia. Ja Suomi oli ylivoimaisesti Pekingin olympialaisten paras joukkue puolustamaan.

Siitä suurin kunnia kuuluu Jukka Jaloselle.

Sattuman kautta päävalmentajaksi SM-liigaan

Jukka Jalonen nousi suomalaisten kiekkofanien tietoisuuteen 2000-luvun alussa HPK:n päävalmentajana. Hämeenlinnaan Jalonen löydettiin Italian pääsarjasta, jossa hän oli valmentanut kahden kauden ajan. Sitä ennen riihimäkeläinen valmensi Englannissa. Jalonen oli päätynyt valmentamaan eksoottisiin kiekkomaihin, koska ei yksinkertaisesti saanut Suomesta töitä.

Hämeenlinnaankin mies päätyi sattumalta. Jalosten perheen esikoinen aloitti koulunkäynnin, minkä vuoksi perhe halusi palata Suomeen. Kartoitusten jälkeen kävi ilmi, että HPK:sta voisi aueta apuvalmentajan paikka nuorelle valmentajalle.

– Lähtökohtahan oli alunperin se, että olisin ollut kakkoskoutsi, se oli se mistä ensin puhuttiin. Lopulta kysyttiin päävalmentajaksi ja tietenkin lähdin siihen hommaan. Se lähtikin heti rullaamaan hyvin, Jalonen on kommentoinut HPK:n verkkosivuilla.

Myös Suomen jääkiekolla on rullannut tuon jälkeen hyvin.

HPK:ssa Jalonen tuli tunnetuksi hyökkäävän pelitavan ja kiekkokontrollin kannattajana. Kerho olikin usein runkosarjan eniten maaleja tehnyt joukkue ja aina sarjan neljän parhaan joukossa. Pudotuspeleissä HPK selvisi vähintään välieriin Jalosen jokaisella kuudella kaudella.

Finaalipaikka pysyi kuitenkin saavuttamattomissa aina Jalosen viidennelle kaudella asti. Silloin aiempaa paremmin puolustanut HPK marssi lopulta historiansa ensimmäiseen Suomen mestaruuteen. Tuolloin luotiin myös pohjat pelitavalle, jota tultaisiin myöhemmin kutsumaan Meidän peliksi.

HPK:sta Jalonen hyppäsi maajoukkueeseen. Ensin apuvalmentaja, ja vuodesta 2008 lähtien päävalmentajana. Kahdet ensimmäiset MM-kisat päättyivät vielä puolivälierätappioon, mutta keväällä 2011 Jalosesta tuli historian ensimmäinen maailmanmestaruuden voittanut suomalainen päävalmentaja.

Jo sitä ennen Jalonen oli ehtinyt voittaa olympiapronssia Vancouverissa vuonna 2010. Mediaan kantautui tuolloin tietoja siitä, etteivät kokeneet NHL-pelaajat ottaneet Jalosta aivan todesta. Yksinkertaisempaan peliin ja valmennuskulttuuriin tottuneet pelaajat eivät sulattaneet Jalosen tarkkoihin yksityiskohtiin menevää valmennusfilosofiaa. Toisin sanoen, se oli heille liian monimutkaista.

Missä Jukka Jalonen, siellä mestaruusjuhlat

Sen jälkeen Jalonen onkin MM-tasolla nojannut yhä enenevissä määrin Euroopassa pelaaviin pelaajiin – ja muuttanut kullaksi lähes kaiken, mihin on koskenut. Vuoden 2019 MM-kulta saattaa olla kovin saavutus suomalaisessa jääkiekossa koskaan. Niin nimettömän joukkueen Jalonen onnistui äärimmäisen pelikurin avulla raahaamaan maailmanmestariksi.

Kahden aikuisten MM-kullan välissä Kulta-Jukka kävi päävalmentajana vetämässä yhdet nuorten MM-kisat – voittaen niissä kultaa, totta kai. Nyt plakkarissa on myös Suomen historian ensimmäinen olympiakulta.

Vuoden 2010 jälkeen Jalonen on valmentanut joukkueensa mitalipeleihin jokaisessa turnauksessa, johon on osallistunut. Riihimäkeläinen on pala palalta kehittänyt HPK:ssa lanseeraamaansa kiekkokontrollijääkiekkoa voittavaan suuntaan ja turnausympäristöön sopivaksi.

Siitä äärihyökkäävästä pelitavasta, jolla HPK nousi suomalaisen kiekkomaailman huipulle, on jalostunut Meidän peli, tiiviiseen viisikkopuolustamiseen, kurinalaiseen koko viisikon pelaamiseen ja kiekkokontrolliin perustuva jääkiekko, joka on tällä hetkellä kansainvälisten kenttien edistyksellisin tapa pelata.

Enää Jalosen joukkueet eivät maali-ilottele puolustuksen kustannuksella. Pekingissäkään Suomen hyökkäyspeli ei säkenöinyt. Sen ei tarvinnut, kun joukkue puolusti sekä kiekollisena että kiekottomana niin hyvin.

Ei enää mitään todistettavaa

Harri Säteri päästi koko turnauksessa vain viisi maalia. Toijalalainen oli koko turnauksen johtavia maalivahteja ja Leijonien olympiavoiton takuumies. Mutta kuinka moneen todelliseen huippuvenytykseen muistat Säterin olympialaisten aikana venyneen?

Niinpä.

Ainoa Suomen maalivahdin todellinen haamutorjunta koko turnauksen aikana nähtiin Ruotsi-ottelussa, jossa maalilla pelasi Jussi Olkinuora. Ei ole sattumaa, että sama ottelu oli puolustuksellisesti Leijonien huonoin olympialaisten aikana. Säterin ei tarvinnut venyä paraatipelastuksiin, koska Leijonat eivät päästäneet vastustajiaan parhaille maalintekosektoreille. Suomen puolustusalueen puolustuspelaaminen oli niin tehokasta, että maalivahdin tehtäväksi jäi napsia kaukaa lähteneet vedot kiinni. Sen Säteri teki lähes sataprosenttisella varmuudella.

Jalonen itse sanoi ottelun jälkeen TV5:n haastattelussa, että joukkueelle on rakennettu sellainen pelitapa, jossa yhdenkään pelaajan ei tarvitse tuntea kantavansa vastuuta pelien ratkaisemista.

Kyseessä oli nopeasti prosessoitu vastaus haastattelijan kysymykseen, mutta se alleviivasi silti täydellisesti Jalosen valmennusfilosofiaa. Kun pelaamisen raamit ovat näin selkeän tehokkaat, ei pelaajien paine pääse kasvamaan liian suureksi. Silloin ei haittaa, vaikka joukkueessa ei edes olisi turnauksen parhaat yksilöt. Jokainen voi luottaa siihen, että kurinalainen joukkuepelaaminen tuottaa vaadittavat maalipaikat voittoon, ja vastavuoroisesti pitää vastustajan maalipaikat vähissä. Silloin pelaaminen on myös yksilöille helppoa.

Jalonen on Suomen jääkiekkohistorian paras valmentaja. Kenties paras lajista riippumatta. Hän on maajoukkueen kulmakivi ja perusta. Ei ole sattumaa, että finaalin jälkeisessä haastattelussa valmennustiimiin kuuluvat Mikko Manner ja Kari Lehtonen sysäsivät kunnian olympiavoitosta Jaloselle. He tietävät, kuka demokraattista johtoryhmää pitää kasassa.

Jalosen pelitapa on niin turnaussopiva, että oikeastaan ainoa kysymys hänen kohdallaan kuuluu: voiko sillä enää menestyä seurajoukkueessa.

Jalosella ei ole enää mitään todistettavaa tai voitettavaa Euroopassa. Ainoa paikka, jossa hän voisi sementoida perintönsä vielä nykyistä suuremmaksi, on NHL. Se olisi myös uusi koetinkivi ihmisjohtamisen kannalta. NHL-pelaajat ovat egoiltaan isompia ja tottuneet erilaiseen johtamistyyliin kuin mitä Jalonen edustaa. On julkinen salaisuus, että se on Jalosen ainoa jäljellä oleva tavoite valmennusuralla.

Se, pääseekö Jalonen kokeilemaan siipiään Pohjois-Amerikassa, jää nähtäväksi. Eurooppalaisen valmentajan kun ei ole helppoa saada jalka oveen väliin kuppikuntaisessa NHL-maailmassa.

Sillä ei suomalaisesta vinkkelistä toki ole oikeastaan edes väliä. Jalonen on jo todistanut olevansa Leijonakuningas ja Suomen historian voittavin valmentaja. Hän on perinteisesti sysännyt kunnian mestaruuksista pelaajille, mutta Pekingin olympialaiset osoittivat, että Suomen maajoukkue on ennen kaikkea Jukka Jalosen joukkue.

Suomalainen kiekkokansa saa olla kiitollinen, että riihimäkeläinen valmentajanalku päätyi vahingossa HPK:n päävalmentajaksi.


Anaheim Ducks - Columbus Blue Jackets
Arizona Coyotes - Toronto Maple Leafs