Advertisement

Jukka Jalonen on pelannut Euroopan läpi. Olympiavoitto, nuorten maailmanmestaruus ja kolme MM-kultaa osoittavat, ettei Jalosella ole kansainvälisillä kentillä enää mitään saavutettavaa. NHL:n ovet pysyvät kuitenkin edelleen kiinni.

Riihimäkeläinen Jukka Jalonen on suomikiekon Midas. Kaikki, mihin hän suomalaisessa jääkiekkoilussa koskee, muuttuu kullaksi. SM-liigan voitto, nuorten MM-kulta, kolme aikuisten MM-kultaa, olympiakulta… Jalonen on naulannut itsensä suomalaiseen kiekkohistoriaan sen kaikkien aikojen parhaana valmentajana.

Jalonen on tuonut Suomen aikuisten arvokisoista voittamista viidestä mestaruudesta neljä. Pelitavallisesti hän on ollut myötäkehittämässä – ellei jopa johtamassa – sitä pelitapaa, joka tunnetaan nyt suomalaisena jääkiekkona ympäri maailmaa. Se ei ehkä ole maailman kauneinta tai maalirikkainta, mutta se on voittavaa.

HPK:sta Leijoniin ponnistanut päävalmentaja on muovannut kolmesta eri valmennustiimistä mestaruuden voittavia ryhmiä. Jalonen on aina ollut taitava keräämään ympärilleen ihmisiä, jotka palvelevat hänen visiotaan, mutta osaavat myös haastaa häntä sopivalla tavalla. Osittain siksi hän on onnistunut kehittymään valmentajana jatkuvasti viimeiset 20 vuotta.



Advertisement

Jalonen oli ehkä uransa alussa jääräpää, mitä tulee pelilliseen visioon, mutta se piirre on poistunut hänen luonteestaan jo aikoja sitten. Nyt riihimäkeläinen on äärimmäisen taitava ihmisjohtaja, joka luo hyvää henkeä kaikkialla, missä valmentaa. Lisäksi Jalonen osaa kyseenalaistaa itsensä ja muuttaa mielipiteitään muiden edessä.

Kun KHL-ovikin sulkeutui, Jalosella ei ole Euroopassa enää mitään voitettavaa. Hän toki saanee jatkaa Leijonissa niin pitkään kuin haluaa, mutta oman uran kannalta ainoa jäljellä oleva askel olisi NHL.

Sinne pääseminen ei kuitenkaan ole kiinni vain valmentajan taidoista.

NHL:ään pääseminen riippuu paljon muustakin kuin osaamisesta

– Antaa muiden touhuta siellä, mä keskityn nyt näihin hommiin, Jalonen sanoi ytimekkäästi ennen Suomen välierävoittoa USA:sta.

Leijonakuningas onkin tehnyt selväksi, ettei yritä enää väkisin myydä itseään taalaliigaan. Jalonen on myöntänyt, että nuorempana NHL oli kovakin tavoite ja keskusteluja siihen suuntaan käytiin aina mahdollisuuksien mukaan.

Tuolloin matka saattoi kuitenkin tyssätä siihen, että Jalonen olisi halunnut suoraan päävalmentajan rooliin. Se taas ei pohjoisamerikkalaiseen kulttuuriin sovi.

Sittemmin Jalonen on myöntänyt, että myös apuvalmentajan rooli kelpaisi, jos sopiva tarjous tulisi vastaan. Hän ei kuitenkaan yritä enää väkisin päästä NHL:ään. Ikä on tuonut rauhallisuutta, eikä NHL ole enää samanlainen päähänpinttymä kuin nuorempana. Jos se ovi ei aukea, se ei aukea. Väkisin ei Pohjois-Amerikkaan tarvitse päästä.

Mutta jos sopiva tilaisuus aukeaa, Jalonen varmasti tarttuu siihen. Se on selvää.

Uran luominen Pohjois-Amerikassa vaatii kuitenkin myös oikeanlaisia kontakteja ja valmiutta miellyttää muita, mikä ei välttämättä ole ollut Jalosen suurin valtti uran aikana. Riihimäkeläinen on todennut, että antaa osaamisen puhua puolestaan. Valitettavasti se ei NHL:n suuntaan aina riitä.

Myös Leijonien kapteenina kotikisoissa ja Pekingin olympialaisissa toiminut ja 15 vuotta Pohjois-Amerikassa pelannut Valtteri Filppula antaa ymmärtää, että oikeiden kontaktien haaliminen on ensiarvoisen tärkeää.

– Kun katsoo, mitä Jukka on tehnyt ja millaista tulosta hän on saanut aikaan, niin onhan se uskomatonta. Varmasti rahkeet riittäisi NHL:ään, mutta aina ole kyse siitä, onko hyvä valmentaja vai ei, Filppula pyöritteli voittoon päättyneen MM-finaalin jälkeen.

Pelaajat sanovat, että Jalosen rahkeet riittäisivät

Myös muut NHL:ää nähneet Leijonien kultasankarit uskovat, että osaamiseltaan Jukka Jalonen on NHL-tasoa.

– Kyllä minä näen, että voisi valmentaa. En ole siinä asemassa, jossa siitä päätetään, mutta uskon, että hän pystyisi siihen aivan hyvin, Dallas Starsin tähtipuolustaja Miro Heiskanen sanoi.

Heiskasen tavoin ensimmäistä kertaa Jalosen alaisuudessa tänä keväänä pelannut Joel Armia on samaa mieltä. Porilaisen äänestä huokuu arvostus Leijonat neljänteen maailmanmestaruuteen luotsannutta valmentajaa kohtaan.

– Ihan huikea valmentaja. Tietysti jotain pitää tehdä oikein, että saa tällaisen porukan sitoutumaan yhdessä tekemiseen. Kyllä Jukka tekee asioita oikein. Hieno valmentaja, Armia sanoi kultamitali kaulassaan.

Jalosen kanssa jo vuonna 2011 MM-kultaa voittanut ja sittemmin NHL:ssä ykkössentteriksi noussut Mikael Granlund jatkaa tutulla linjalla. Mutta myös Granlund antaa rivien välistä ymmärtää, että pelkät näytöt eivät välttämättä riitä paikkaan NHL-valmentajien tuolileikissä.

– Se rekordi puhuu puolestaan. Kaikki tietää, että Jukka on aivan maailman huippuvalmentajia. Mutta aika näyttää, miten se sitten menee.

Jopa yhdeksän seuraa ilman päävalmentajaa – kutsuuko Dallas tai Detroit?

Jalonen lähtee kohti kesää sekä kolminkertaisena maailmanmestarina että olympiavoittajana. Leijonien huippukevät tuli sikäli otolliseen aikaan, että NHL:ssä on nyt avoinna harvinaisen monta päävalmentajan paikkaa.

Tätä juttua kirjoittaessa jopa yhdeksän seuraa on ilman vakituista päävalmentajaa.

Näistä Dallas Starsia voisi jopa pitää jollain tavalla mahdollisena päätepysäkkinä Jaloselle. Joukkueessa pelaa viisi suomalaista, joista jokainen on voittanut Jalosen kanssa mestaruuden. Heiskanen ja Esa Lindell MM-kultaa tänä keväänä, Jani Hakanpää ja Joel Kiviranta MM-kultaa vuonna 2019 ja Roope Hintz nuorten MM-kultaa vuonna 2016.

Etenkin Heiskanen, Lindell ja Hintz kuuluvat seuran tähtipelaajiin, ja heidän mielipidettään varmasti arvostetaan myös valmentajarekrytoinnissa. Lisäksi Dallasissa on mestaruusikkuna auki nyt, ei tulevaisuudessa, ja joukkue tarvitsisi nopeasti voittavan valmentajan.

Detroit Red Wings voisi puolestaan sopia Jaloselle, koska seurassa on historiaa eurooppalaisista johtavista pelaajista. Detroit oli NHL:n ensimmäisiä seuroja, jotka pelasivat ”eurooppalaista” kiekkokontrollijääkiekkoa – tai ainakin sen jonkinasteista pohjoisamerikkalaista variaatiota.

Lisäksi Detroitissa kasvaa nuori joukkue, jonka mestaruusikkuna on auki vasta vuosien päästä. Prosessivalmentajana tunnettu Jalonen saisi rauhassa kehittää pelitapaansa ilman välittömiä menestyspaineita. Seuran nykyinen GM Steve Yzerman myös ymmärtää antaa valmentajille aikaa, eikä hätäile päätöksiensä kanssa.

Sen hän osoitti jo Tampa Bayssä, jossa Jon Cooper sai rauhassa kasvaa voittavaksi päävalmentajaksi lukuisista playoff-pettymyksistä huolimatta. Nyt Cooperin Tampaa pidetään pelitavallisesti koko NHL:n edelläkävijänä.

Detroit voisikin kasvuympäristöltään olla Jaloselle sopivin mahdollinen paikka tämän hetken NHL-kartalla.

Mitä muuta on tarjolla? Ja mitä Jukka Jalonen haluaa?

Hieman epätodennäköisempiä vaihtoehtoja ovat sitten Philadelphia Flyers, Vegas Golden Knights ja Winnipeg Jets, jotka ovat kaikki niin ikään vailla päävalmentajaa. Jokainen näistä organisaatioista on kuitenkin enemmän tai vähemmän sekavassa tilassa, ja etsii itseään mestaruusikkunan ja uudelleenrakennuksen välimaastosta.

Jos mahdollisuus tulee, Jalonen varmasti tarttuu siihen. Potentiaalia kurssin kääntämiseen jokaisessa seurassa on. Mutta mikä tahansa näistä kolmesta organisaatioista voisi olla myös sudenkuoppa epäonnistumiseen, joka tappaa unelman NHL:ssä menestymisestä lopullisesti.

Toinen pelitavallisesti kiinnostava kohde voisi olla Chicago Blackhawks, joka on kuitenkin sekin organisaationa tällä hetkellä ikävässä välitilassa. Chicagossa kuitenkin ymmärretään kiekkokontrollin päälle, ja toisaalta fanit ovat valmiita näkemään minkälaisia muutoksia tahansa, jotta seura palaisi voittojen tielle.

Seuran pukupuolta on ikävien käänteiden takia tuuletettu viime aikoina oikein urakalla, mikä toisaalta avaisi ovet täydelliselle valmennusportaan rekonstruktiolle, mutta toisaalta voisi tarjota melko heiveröisesti tukea noviisille päävalmentajalle. Chicagolla on tällä hetkellä väliaikainen päävalmentaja, mutta seura on kertonut arvioivansa vaihtoehtojaan kevään aikana.

Väliaikaiset päävalmentajat löytyvät myös Edmontonista, Floridasta ja Montréalista. Näistä tähtivetoinen Edmonton Oilers on täysin Jalosen arvojen vastainen seura. Lisäksi seura uusinee sen konferenssifinaaleihin vieneen Jay Woodcroftin sopimuksen, joten pudotetaan Oilers tässä kohtaa pois laskuista.

Montréal on vuoden 2021 Stanley Cup -finalisti, mutta tämän vuoden NHL:n runkosarjan jumbo. Seurassa haetaan epätoivoisesti uutta suuntaa, ja ovi saattaisi olla auki rohkeille peliliikkeille. Montréalissa on myös kokemusta eurooppalaisesta johtajuudesta, sillä Saku Koivu on seuran historian pitkäaikaisin kapteeni.

Mielenkiintoisin vaihtoehto on silti Florida Panthers. Seura oli NHL:n runkosarjan paras joukkue, mutta kyykkäsi täydellisesti pudotuspeleissä noviisivalmentajansa Andrew Brunetten johdolla. Floridan tilanne muistuttaa monella tavalla Jalosen ajan HPK:ta, vaikka menestystä onkin takana huomattavasti lyhyempi pätkä.

Floridassa ei välttämättä haluta tehdä täyskäännöstä, sillä vakuuttavan runkosarjan lisäksi joukkueen pudotuspelitilastot tasakentällisin pelattaessa olivat itse asiassa melko hyvät. Voi kuitenkin olla, että seurajohto haluaa kokonaiskuvaa johtavan Brunetten tueksi edistyneempää pelitapaosaamista ja voittamisen kulttuuria, mitä Jalonen toisi tehtaan takuulla.

Lisäksi Panthersissa on jo yksi suomalainen apuvalmentaja Tuomo Ruudun muodossa. Vanhan mantereen puoleen kääntyminen ei siis palmujen alla pelota. Floridasta voisikin aueta juuri sellainen apuvalmentajan paikka, jota Jalonen on viimeiset vuodet kyttäillyt.

”Eiköhän ne omilla kavereillaan touhua”

Tässä kohtaa tämä kaikki on tietysti pelkkää spekulaatiota. Vain aika näyttää, avaako yksikään NHL-seura edes keskusteluyhteyttä Jalosen suuntaan. Ja vaikka avaisi, emme voi tietää, millaisia ehtoja oman arvonsa hyvin tunteva Jalonen sopimukseltaan vaatii. Potentiaalinen NHL-visiitti voi kaatua lopulta oikeastaan mihin vain.

Ensimmäinen askel on kuitenkin vaikein. Se on se, että jokin seura uskaltaisi ottaa pään pois pensaasta ja myöntää, että samojen epäonnistujien kierrättämisen sijasta katseen voisi suunnata Euroopan kovimpiin osaajiin. Tämä aita on, valitettavasti, se kaikkein suurin ylitettäväksi.

Hengitystään ei suomalaisyleisön kannatakaan Jalosen NHL-sopimuksen suhteen pidättää. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, neuvottelut kariutuvat jo ennen kuin ne ehtivät alkaa.

– Kyllä tässä on hiljaista ollut sillä sektorilla, Jukka Jalonen naurahtaa melkein pilkallisesti.

– Toki seuraan, mitä siellä tapahtuu, mutta eiköhän ne siellä omilla kavereillaan touhua ja jatka, kuten aina ennenkin.

Niinpä. Puuttuuko tietynlainen kunnioitus lopulta molemmin puolin?