Naisleijonat oli MM-kisojen toiseksi huonoin viimeistelijä ja heikoin ylivoimajoukkue. Nyt on aika kysyä, mistä tämä johtui. Löytyykö nykyiseen valmennukseen vielä luottoa, ja ovatko pelaajat sittenkään niin sitoutuneita, kun väittävät.

– Oli kyllä pettymys. Tällaisissa peleissä pitäisi pystyä tekemään maaleja, kun koko ajan pyöritään vastustajan päädyssä, ensimmäisiä MM-kisojaan pelannut Sanni Rantala sanoi Jääkiekkoliitolle sunnuntaina.

Naisleijonat oli juuri hävinnyt Japanille MM-kisojen sijoitusottelun, mikä tarkoitti, että Japani pelaisi ensi vuoden turnauksessa A-lohkossa. Suomi putoaisi ensimmäistä kertaa historiassaan naisten MM-kisojen B-lohkoon.

Rantalan turhautumisen maalintekoon ymmärtää. Naisleijonat ampui ottelussa 61 kertaa kohti Japanin maalia, muttei onnistunut tekemään ensimmäistäkään maalia.

Suomella oli selkeitä heikkouksia myös oman maalinedustan puolustuspelaamisessa, mutta juuri maalinteko oli joukkueen suurin murheenkryyni Tanskassa pelatussa turnauksessa. Esimerkiksi puolivälierässä Tšekkiä vastaan joukkue ampui 37 kertaa, mutta onnistui maalinteossa vain kertaalleen.

Kaikkiaan Naisleijonat osui 264 maalia kohti suuntautuneella laukauksella vain 19 kertaa. Joukkueen viimeistelyprosentti 7,20 oli koko turnauksen toiseksi huonoin.

Mestaruuden voittaneen Kanadan viimeistelyprosentti oli 10,06. Myös kaikilla muilla mitalipeleihin selvinneillä mailla se oli yli 10 – Tšekillä 12,73, Sveitsillä 10,23 ja USA:lla 15.

Suomen ja Kanadan kolmen prosentin ero ei ehkä tunnu paljolta, mutta Naisleijonien laukaisumäärällä se tarkoittaa noin kahdeksaa maalia turnauksen aikana. Nyt noiden maalien puuttuminen oli ero B-lohkoon putoamisen ja viidennen sijan – ehkä jopa MM-mitalin – välillä.

Maalinteon vaikeus näkyi myös ylivoimalla, joka oli Naisleijonilla koko turnauksen huonointa. Suomen ylivoimaprosentti MM-kisojen aikana oli hämmentävän heikko 4,76. 21 ylivoimalla syntyi vain yksi maali. Kanada pelasi ylivoimaa 21,88 prosentin, Naisleijonat kaatanut Tšekki 23,53 prosentin tehokkuudella. Jos Suomi olisi saanut hilattua ylivoimansa samoille teholukemille, olisi se tehnyt turnauksessa 4–5 maalia nyt nähtyä enemmän.

Onko joukkue enää sitoutunut voittamaan?

Viimeistely- tai ylivoimaprosentin vertailu esimerkiksi yhden ottelun otannalla on täysin turhaa, koska lukemiin voi merkittävästi vaikuttaa myös sattuma tai esimerkiksi loistovireessä oleva vastustajan maalivahti. Koko turnauksen mitalla tilastot eivät kuitenkaan valehtele. Naisleijonat oli käsittämättömän tehoton joukkue.

Yksi osa heikkoa viimeistelyä on valmennuksellinen, toinen henkinen. Suomi ei ole todennäköisesti päässyt murtautumaan huippuluokan maalintekopaikoille samaan tapaan kuin aikaisemmin, jolloin laukaukset ovat lähteneet kaukaa, ja saavat tilastot näyttämään siltä, että joukkue olisi luonut lukuisia maalipaikkoja, vaikkei näin ehkä ollut.

Myös ylivoimasta voi kaataa ison osan valmennuksen niskaan. Jos turnauksen aikana ylivoimaa ei saada toimimaan edes selvästi heikompaa vastustajaa vastaan, tehdään jotain perustuvanlaatuisesti väärin.

Toisaalta näin heikolla viimeistelyprosentilla myös yksittäiset pelaajat ovat epäonnistuneet maalipaikoissa normaalia useammin. Tämä kertoo siitä, että joukkueen maalinteon tuska on osittain henkistä. Etenkin joukkueen odotetuilla ykköstykeillä pelaaminen oli todellista tuskaa läpi turnauksen.

Naisleijonien ykkösketjun hyökkääjät tekivät seitsemään peliin yhteensä neljä maalia. Tämä on auttamatta liian vähän joukkueelle, joka haluaa taistella MM-kisojen mitalista.

Esiin nouseekin kysymys siitä, missä vika on. Helpoin yksittäinen syyllinen on tietysti päävalmentaja, ja Jääkiekkoliiton tuleekin kriittisesti arvioida sitä, onko Juuso Toivola oikea valinta viemään Naisleijonien pelaamista eteenpäin enää näiden MM-kisojen jälkeen.

Vastuuta pitää kuitenkin kasata myös pelaajien harteille. Tanskan MM-turnauksessa näytti siltä, etteivät joukkueen kärkiyksilöt olleet peleissä aivan täysillä mukana. Kapteeni Jenni Hiirikoski oli vain varjo olympialaisista. Michelle Karvinen ei tehnyt yhtään maalia.

Voiko olla, ettei Naisleijonien henkinen sitoutuminen yksinkertaisesti ollut sillä tasolla, millä sen MM-kisoissa kuuluisi olla? Olisi aivan inhimillistä, jos ikuisen kolmosen asemaan turhautunut joukkue alkaisi ajatella, että pronssi tulee hieman löysemmälläkin pelillä. Naiskiekko kuitenkin kehittyy muualla Euroopassa jatkuvasti, vaikkei sitä tuloksissa vielä olekaan nähty. Enää Suomi ei voi lähteä kaukaloon surfailemaan ja odottamaan voittoa.

Myös MM-kisojen ajankohta on saattanut asettaa haasteita. Osa pelaajista oli varmasti kesäterässä, mutta toisaalta, kelpaako sekään syyksi? Jos harjoittelua on kesäloman varjolla laiminlyöty vuonna, jona MM-kisat pelataan elokuussa, kertoo jo se omaa kieltään joukkueen arvostuksesta turnausta kohtaan.

Toisaalta Suomi on jääkiekon naisten MM-kisojen historian kolmanneksi paras maa, joka on ollut pitkään ammattimaisuuden perikuva Euroopassa. Toisaalta joukkueen sisäiset ristiriidat sekä esimerkiksi se, että ykkössentteri Susanna Tapani jätti kokemuksen kannalta tärkeän USA-ottelun väliin ystävänsä häiden takia ja on kertonut tulevan kautensa päätähtäimen olevan ringetessä, kertoo siitä, ettei vielä ehkä sittenkään olla sellaisella ammattimaisuustasolla, jota jatkuva menestyminen vaatii.


Sveitsi - Tšekki
Avaa "Sveitsi-Tšekki – Jääkiekon-MM 2024 – 2024-05-26 21:20" ottelusivu