Hannes Björninen siirtyi päättyneeksi kaudeksi Ruotsin SHL:ään Brynäs IF:n riveihin. Kausi sujui kuitenkin katastrofaalisesti, ja nyt Björninen hakee niitä voittamisen tunteita, joita ei Ruotsista saanut, jääkiekon MM-kisoista.
– Eihän siitä millään tavalla hyvä fiilis jäänyt. Koko kausi oli joukkueelle haastava ja tulos oli kaukana siitä, mitä haettiin, Hannes Björninen kertoo.
Normaalisti hyväntuulisen oloisen sentterin mieli tummuu hieman, kun hän palaa ajatuksissaan ensimmäiseen kauteensa SHL:ssä. Viime kesänä isoin odotuksin Ruotsiin siirtyneen Björnisen ja Brynäs IF:n kausi lähti alusta alkaen väärille urille ja päättyi lopulta putoamiseen pääsarjasta – ensimmäistä kertaa koskaan.
Kausi oli aiemmin Liigassa ja KHL:ssä pelanneelle Björniselle yksi uran vaikeimmista, vaikka henkilökohtaisella tasolla peli kulkikin kohtuullisesti. Etenkin puolustuspään spesialistina tunnettu keskushyökkääjä ei päässyt aivan Pelicans-kausiensa tasolle tehopisteiden puolesta, mutta pystyi kuitenkin olemaan puoli pistettä per -peli pelaaja.
Mutta vaikka jääkiekosta oli päättyneen kauden aikana vaikea nauttia, kaikilla muilla tavoin elämä Ruotsissa on maistunut hyvältä.
– Sarja on mahtava ja halleissa on upea tunnelma. Tykkään elämästä Ruotsissa. Asiat hoidetaan hyvin ja kehittyminen pelaajana on mahdollista. Puitteet ovat hyvät ja harjoituksissa mennään kovalla tasolla.
Björninen siirtyi kasvattiseurastaan Pelicansista, jossa hän pelasi jopa seitsemän kautta, joista kolme viimeistä kapteenina, Jokereihin ja KHL:ään kesällä 2021. Tarkoitus oli ottaa uralla seuraava askel ja kokeilla rahkeita Euroopan kovimmassa sarjassa.
KHL-ura päättyi ensimmäisen kauden keväällä tunnetuista syistä, mutta myös SHL:n taso saa lahtelaiselta kehuja. Ei ole kaukana, että Björninen pelaisi jälleen Euroopan kovatasoisimmassa sarjassa.
– SHL on Suomea edellä etenkin tasaisuudessa. Jokainen seura pystyy kamppailemaan kenen kanssa tahansa, mikä tekee sarjasta todella hienon.
– Jokaisessa joukkueessa on huippupelaajia ja pelitapa on vähän erilainen Suomeen verrattuna. Peli ei pysähtele niin paljoa vaan paine on jatkuvaa, Björninen kuvaa.
Viime kesänä keskushyökkääjä oli oudossa tilanteessa, kun Jokerit-sopimus oli tullut yllättävään päätökseen ja uran seuraava suunta oli täysin auki. Björnisen puheista välittyy kuva siitä, että ensisijainen tavoitte oli päästä kehittämään itseään mahdollisimman kovatasoiseen ympäristöön.
Pelaajana kehittyminen on jotain, minkä ympärille Björninen ammatti-identiteettiään rakentaa. Sentteri kertoo, että kokee voivansa kehittyä jokainen päivä. Jokainen harjoitus ja peli niin seurajoukkueessa kuin maajoukkueessa palvelee sitä, että hänestä tulisi parempi pelaaja. Ultimaattisena tavoitteena ajatuksissa siintää pelaaminen NHL:ssä.
Björninen kertoo kartoittaneensa kesällä useita vaihtoehtoja, mutta tarttui lopulta Brynäsin tarjoukseen, osittain koska halusi kokea uuden sarjan. SHL:n tasosta tuli kysyttyä vinkkiä myös maajoukkueesta tutuilta pelikavereilta.
– Totta kai aina tulee kysyttyä. Muutenkin jutellaan paljon eri sarjoista ja seuroista sekä siitä, millaista pelin taso ja elämä missäkin maassa on. Se kuuluu tähän hommaan, että vaihdetaan ajatuksia.
Putoamisesta huolimatta tuttu haaste jatkuu ensi kaudella, kun Björninen siirtyy Örebro HK:n riveihin. Myös pelillisten tavoitteiden luulisi olevan lähempänä sitä, mitä Leijonien vakiokalustoon kuuluva hyökkääjä lähti alun perin SHL:stä hakemaan; Örebro oli tällä kaudella yksi SHL:n neljästä välieräjoukkueesta.
Leijonista voittamisen tunteita
Tällä hetkellä keskittyminen on kuitenkin maajoukkueessa. Viime vuonna olympiakultaa ja maailmanmestaruutta juhlinut Björninen kertoo, että nälkä kasvaa syödessä. Kun voittamisen tunteita pääsee kokemaan, niitä haluaa aina vain lisää. Siksi hän on taas jahtaamassa MM-kultaa leijonapaidassa.
Uransa kolmansissa MM-kisoissa pelaava Björninen on viime vuosina noussut Jukka Jalosen luottopelaajaksi ja vakionimeksi maajoukkueympyröihin. Hän ei kuitenkaan koe, että oma rooli joukkueen sisällä olisi muuttunut, vaikka kokemusta on kertynyt.
– En usko, että mikään on muuttunut. Aina olen yrittänyt tsempata ja luoda hyvää henkeä. Olen äänessä, kun on sen paikka. Se on osa minua, enkä koe, että sitä pitäisi lähteä muuttamaan.
Näiden kisojen aikana usea leijonapelaaja on kehunut maajoukkueen ilmapiiriä, ja kiitellyt johtoryhmää etenkin siitä, että Leijonissa saa olla juuri sellainen kuin on. Maajoukkueessa jopa kannustetaan olemaan uniikki ja ilmaisemaan itseään. Osittain sen takia Leijonien ilmapiiri on poikkeuksetta positiivinen ja maajoukkueen matkaan on aina mukava tulla, Björninen kertoo.
Sentteri kuitenkin kokee, että kyseessä ei ole vain Leijonia koskettava asia, vaan tiivis osa suomalaistan kulttuuria.
– Se on laajemmassa kuvassa suomalaisuuden isoin vahvuus, Björninen pohtii.
Yksi nykyisen maajoukkueen vahvuuksia on lisäksi se, että Leijonien arki on rakennettu hyvin seurajoukkuemaiseksi.
– Ei tämä muilta osin juuri ero kuin että ollaan yhdessä paikassa pitkään. Arkiharjoittelu ei juuri eroa seurajoukkueesta.
Se kuitenkin eroaa, että kansainvälisissä peleissä itseään pääsee haastamaan vielä kovemmalla tasolla kuin Suomen tai edes Ruotsin pääsarjassa. Maajoukkuepelit ovat kovimpia pelejä, mitä Euroopassa pääsee pelaamaan ja tuovat lisäpontta tekemiseen myös seurajoukkueessa. Ne auttavat myös matkalla kohti uran kovimpia tavoitteita.
Tänä keväänä ne tarjoavat myös tilaisuuden päättää muutoin alavireisesti sujuneen kauden kultaisiin muistoihin. Niihin, joita Björninen haluaa aina vain lisää.
Urheilutoimittaja
juuso@sportnyhet.com
Kommentoi aihetta...